Celinda seilailee

Mehiläiselle kiitos, sain siltä paljon... Sosiaali- ja terveydenhoitopalvelumme ovat kriisissä – kovin tuttu otsikko mediasta. Oman alueemme, Pohteen, säästösuunnitelmista lukeminen aiheuttaa itselläni kylmiä väreitä. Kalevassa (11.11.2023) toimituspäällikkö Katja Kärki totesikin hienosti: ”Psykiatriselle osastolle ei nykypäivänä enää jouduta, sinne päästään.” Vähän esimakua tulevasta sain juuri itsekin runnoessani kaksi viikkoa sitten ranteeni metsäretkellä Kainuussa. Perusterveydenhuollon kaksi kohtaamista (ensimmäinen: aja 90 km yhteen suuntaan päästäksesi päivystykseen Kainuussa, ja murtumaa ei nähdä; toinen: omalla paikkakunnalla viisi päivää päivystyskäynnistä murtumaa ei edes haluttu nähdä eli etsiä kuvantamalla) eivät tarjonneet kipulääkettä enempiä apuja. Vasta 11 päivän päästä yksityissektorin kautta hoito viimein pääsi alkuun, ja sain ortoosin murtuneeseen ranteeseen. Tässä vaiheessa retkipäivää kaikki näytti vielä valoisalta Vahinko ei tule kello kaulassa sanotaan. Tästä ny...

Celinda nousi maihin viikko sitten. Tavaraa on huollettavana ja puhdistettavana vielä yllin kyllin, mutta vähitellen on pakko todeta purjehduskauden nyt olevan takana päin. Mutta isälläni oli asiaan aivan toisenlainen näkökulma, sillä hän tuumasi: ”Nythän teillä on sitten taas purjehduskausi edessä!” Fokan tahrojen puhdistusta, olohuoneessa tietenkin Pyykkikone pyörii Yritetään nyt kuitenkin sopeutua maakrapuelämään, ja uudenlaiseen poliittiseen kulttuuriin. Hallituksen kaavailema maahanmuuttopolitiikka on herättänyt kovasti keskustelua, mikä ei todellakaan ole ihme. Ja vaikka kuinka siististi perussuomalaiset on luvannut käyttäytyä hallitusvastuussaan, kovin provokatiivista kieltä eduskunnan isossa salissa on vielä syksyn aikana kuultu. Luulisi kaikille jo olevan selvä, että Suomi tarvitsee ihmisiä myös muualta maailmasta – ja enemmältikin –, jotta pärjäämme tulevaisuudessa. Hallituksen alkutaipaleen toimista pisti silmään, että se päätti siirtää pitkään valmistellun ja eduskunnan j...

  Aloitimme viikon loman seilaamalla Kristiinankaupungista yön yli Valassaarille. Jälleen saimme kokea ja nähdä auringon laskun ja nousun, mikä on näiden pidempien legien suola! Valassaaret jää tänä kesänä mieleen kantarelleistaan; tämä näihin päiviin saakka itselleni niin harvinainen sieni, vaikka niinkin paljon metsissä liikun. Mutta nyt ilmeisesti osaan liikkua metsässäkin riittävän hitaasti, sillä silmä on alkanut erottaa nämä ihanan keltaiset herkut! Ja näyttää siltä, että Valassaarten kantarellit eivät jää tämän vuoden viimeisiksi... Valassaarten antimia Luin loman aikana uunituoreen kirjan Suomen koulumaailmasta. Tommi Kinnusen ja Minna Rytisalon kirjeenvaihtoon perustuva Huokauksia luokasta antoi perspektiiviä niihin mullistuksiin, joita alati vaadittavat uudistukset ovat aiheuttaneet opettajille ja opiskelijoille. Hän, joka ei ole päässyt seuraamaan opettajien työtä läheltä, ei pysty ymmärtämään, miten paljon työtunteja opetuksen suunnitteluun ja arviointityöhön kuluu. Ki...

Nyt Celinda on jälleen täällä leppoisuutta vaalivassa kaupungissa, Kristiinankaupungissa. Tulimme tänne pimeällä, ja omat haasteensa (kuten nykyään vaikeudet ilmaistaan) oli löytää oikea reitti kaupungin uuteen laituriin. Osaltaan voimme syyttää itseämme siitä, että emme tutkineet kaupungin edustan syväyksiä etukäteen riittävän hyvin; olimme kiinnittäytyneet useasti aikaisemmin hotellin edustalla olevaan laituriin, ja ehkä siksi liian itsevarmasti lähestyimme myös länsipuolella olevaa kaupungin vierasvenesatamaa. Kiitos Solruttenin kartan, joka löytyi nopeasti puhelimesta, sekä ystävällisten brittiseilaajien, joiden valovihjein pääsimme lopulta turvallisesti poijuun ja laituriin kiinni. Rakastan tätä Kristiinankaupungin Cittaslow-filosofiaa. Kuulin siitä ensimmäisen kerran jo vuosia sitten lukiessani Liisa Väisäsen upean kirjan Verkkaisuuden filosofiaa Olemme viime aikoina hyvin hitaasti edenneet kohti pohjoista. Viivähdimme Raumalla viikon, jonne suuntasimme suojaan ennustetulta myrsk...

Tämä on ylellisyyttä, omistamme aikaa. Saamme rauhassa seikkailla Ahvenanmaan ja Turun saaristoissa. Karuja luotoja, kallioisia saaria, upeita luontopolkuja, saaristolaiskulttuuria, maalaismaisemia. Kökarissa kävimme Celindalla jo kolmannen kerran, mistä voinee päätellä kyseisen saaren viehätysvoiman. Uusia kohteita meille olivat mm. Utö ja Jurmo, ja olen niin onnellinen, kun pääsin nyt näihin tutustumaan. Utössä, vihdoin Utössä asuu Wikipedian tietojen mukaan vakituisesti 33 asukasta. Haastattelin kaupan myyjiä koulun tilanteesta. He pähkäilivät, onko tietty perhe muuttamassa saareen, ja siitä riippuen oppilaita tulee olemaan koulussa viisi tai kuusi. Pitkän keskustelun tuloksena myyjien lopullinen vastaus kysymykseeni koulun oppilasmäärästä oli ”puolisentusinaa”. Koulun toiminta on näin ollen turvattu taas vuodeksi eteenpäin. Utö Utön ympäristön lähihistoriaan kuuluu tietenkin Estonian uppoaminen vuonna 1994, ja juuri meidän vierailumme aikaan noin 40 kilometrin päässä nostettiin ylö...

Ruotsin rannikkoa valuttiin alaspäin kaksi viikkoa ja nyt lauantai-illaksi ankkuroiduimme Eckerön pohjoispuolelle Ahvenanmaalla. Tänään meillä oli varsin nopea siirtyminen mukavasta Öregrundin kaupungista tänne Suomen puolelle. Näimme Ruotsin rannikolla kauniita, idyllisiä satamia ja vanhoja kalastajakyliä sekä kohtasimme suomalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia seilaajia, joiden kanssa pääsimme mukaviin juttutuokioihin. Höga Kustenilla olemme toki seilanneet ennenkin, joten esimerkiksi tämä kuvassa oleva Bönnhamn oli tuttu paikka entuudestaan. Bönnhamn Bönnhamnissa on kiva luontopolku, ja sitä kiertäessämme kovin surullisena pohdin aamun uutista: oululaistaustainen kirjailija Miki Liukkonen oli kuollut. Varmastikin Liukkosen tausta (oululainen, Madetojan musiikkilukion käynyt) osaltaan toi suru-uutisen tavallista lähemmäksi. Bättre Folkissa muutama vuosi sitten oltiin hakemassa häneltä nimmaria O :hon, ja hänen tv-ohjelmansa Miki Liukkonen, sivullinen oli mukavaa katseltavaa. Olen lu...

Juhannuksen jälkeisellä viikolla teimme vielä töitä: kolme päivää Raippaluodon satamassa ja kaksi Vaasassa. Helle helli tämän viikon. Raippaluoto kuuluu Mustasaaren kuntaan, ja satama-alue näyttää olevan tärkeä kokoontumispaikka kyläläisille. Veneilijällekin siellä on kaikki peruspalvelut saatavilla (wc, suihku, sauna, vesi, sähkö, pyykkimahdollisuus, kioski), joskaan meidän kahden metrin syväyksellä uiva Celindamme ei ihan vesipisteen ääreen kuitenkaan pääse. Meidän kokoluokan veneille on kuitenkin muutama paikka uimahyppytornin kohdalla satama-altaan vasemmalla puolella. Paloveneen paikan jälkeen on paikallisten venepaikkoja, mutta viimeiset poijut vasemmalla käyvät hyvin. Syväysmittarimme näytti tässä toiseksi viimeisessä poijussa 2,6 m. Oli kiva katsella, miten koko päivän lapset uivat ja hyppelivät tornista, ja iltaa myöten tilalle tulivat teinit. Kyläkauppa löytyy kahden kilometrin päästä satamasta, ja sieltä saa myös kaasua. Satama tarjoaa veneilijöille pyörät käyttöön vapaaehto...