Celinda seilailee

Juhannuksen aatonaattona Celinda irrotti köydet Oulun Johteenpookin satamassa ja suuntasi kohti etelää. Enpä muista näin mahtavia tuulia tehdä pitkää matkaa – myötäisen puolelta tulevat tuulet, jotka vaihtelivat 2-12 m/s välillä, veivät Celindan vauhdikkaasti Vaasan eteläpuolelle. Yöhön mennään Pitkäkin purjehdus sujuu vuorovedoin hyvin. Hyvä meripunkka on ollut loistava apu kunnon unille, kun vedämme yön yli kolmen tunnin vuoroissa. Tässä olen aloittamassa päiväunia, jotka saan otettua milloin vaan, kun laitan mindfulness-nauhat korvanappien kautta kuunneltavaksi. Heitimme ankkurin Södersundin lahteen ja pidimme tuulia ja sateita tässä kaksi yötä; juhannus kului siis tässä Metro- ja Maustetyttöjä kuunnellen. Tuulet olivat sen verran voimakkaat, että emme käyneet maissa lainkaan. Sunnuntaina, joka olikin mukavan aurinkoinen päivä, jatkoimme matkaa kohti Kristiinankaupunkia genaakkerilla purjehtien. Kohti Kristiinankaupunkia Pidennetyn viikonlopun aikana siirryttiin siis Oulusta Kristii...

Suomihan on tunnetusti kesätapahtumien maa, ja tämä kesä lähti sen suhteen käyntiin Maakisesta Martinniemestä. Tuonne me seilattiin Iin Röytästä, jossa ensin seitsemän Oulun Merenkävijöiden jäsentä siivosi talkoilla mökkiä ja sen pihaa sekä teki muita kunnostustöitä. Vähiin on talkooväki vuosien saatossa mennyt, mikä on surullista tässä päivässä. Talkoot Oulun Merenkävijöiden majalla Röytässä Maakiseen pääseminen ei ollut ihan pikku juttu. Ensin odoteltiin tuulenpuuskien loppumista, sillä Röytän satama-altaassa puhalsi parhaimmillaan 13 m/s. Kun irroittauduimme satamasta, alkoi kunnon sade, joka kylläkin oli täysin ennustettavissa, ja meillä oli kunnon sadevarustus päällä. Moottoroimme itsemme Martinniemen vanhan sahan eteen, mutta siellä vanha laituri olikin nyt isojen kalastusalusten käytössä. Näinpä pyörimme aikamme tutkien pohjan syvyyttä väylän ulkopuolella, ja koska vettä oli yli 5 metriä, uskalsimme heittää ankkurin. Olimme siis jo lähellä kohdetta, musiikki kantautui jo korvi...

Äitienpäivää viettämässä Hurjan paljon on jälleen työtä vaatinut, että Celinda on päässyt tämän vuoden ensimmäiselle purjehdukselle. Olemme kyllä ajautuneet asumaan aivan väärään paikkaan, kun purjevene pitää niin usein purkaa atomeiksi ja jälleen koota kasaan kaikkine huoltotöineen. Tässä suhteessa etelän ihmisiä käy kateeksi, kun heidän ei tarvitse nostaa venettä talveksi ylös, vaikka tietty joskus pohjaan pitää kurkatakin ja maston sekä vanttien kunto tarkistaa. Maijanletossa testipurjehduksella 24.5.  Ilta on pitkällä (klo 22.30), mutta aurinko paistaa  Mutta nyt liikkeellä ollaan, testipurjehduksella. Johteenpookista lähdettiin melko lämpimässä säässä, pienessä sivutuulessa. Mutta kas kummaa ulompana merellä tuuli kääntyikin vastaiseksi ollen parhaimmillaan 8 m/s. Mukavaa kryssimistä kohti länttä, mutta onhan täällä vielä kylmä. Meriveden lämpö näytti olevan seitsemän astetta, joten ilman saunaa ei huvittanut vielä uimaan mennä. Aika hyvin kaikki tavarat on muistettu muka...

Rauhaa ja hiljaisuutta meren rannalla. Tämä tuo mielihyvää, tästä minä nautin. Kahtena peräkkäisenä viikonloppuna teimme päiväretket Perämeren hyisille rannoille: Hailuodon pohjoisrannalle ja Siikajoen Tauvon biitseille. Hailuodossa ihastelimme juuri saapuneita kurkia, ja Tauvon luonnonsuojelualueella näimme tämän kevään ensimmäiset töyhtöhyypät.   Hailuodon tepastelijat 6.4. Luonto tarjoaa kaikkina vuodenaikoina elämää suurempia kokemuksia, jos sen maagisuuden haluaa ottaa vastaan. Minä haluan. Hailuodon pohjoisrannan dyyneillä Vuonna 1857 valmistunut Keskiniemen pooki on nyt upeasti kunnostettu.   Purjehduksen suhteen ei paljon huonompaa arpaonnea ihmiselle voi sattua kuin päätyä asumaan Oulun kupeeseen. Tämä on ainoa kolkka merialueillamme, joka on vielä napakasti jäässä. Helsingin suunnalta tuttavapiiri lähettelee kuvia, kun porukka jo seilailee. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä. Täällä kesävalmistelut sujuvat, ja Celinda saa nyt litiumakut. Kalenterini olen viime vuosin...

Valoa riittää Valoisuus on nyt lisääntynyt, ja kevätpäivän tasaus on ohitettu, joten ehkäpä nyt voi alkaa suunnata ajatuksia kohti kesää. Talven aikana pelastukseni on ollut YouTuben Artemis seilaa. Hessu on kyllä mun idoli! Hänen rauhallisuutensa ja elämänfilosofiansa kiteytyi jotenkin jaksossa, kun hän keskellä Tyyntä valtamerta pohdiskeli ääneen näin: ”Yhtään en kyllä tiiä missä ollaan päivän parin kuluttua. Voidaan olla suunnilleen tässä samassa paikassa. Taai sitten 300 meripeninkulmaa tuonnempana. Joo – blägässä.” Turha olisi syytä heittää romukoppaan. Sitä turhaa täällä maakrapuna tallustellessa on aivan liikaa. Onneksi vajaan kahden kuukauden päästä lasketaan Celinda veteen, joskin toivottavaa olisi, että ei niin pitkälle kevättä tarvitsisi nosturia odottaa tätä hommaa tekemään! Celinda on säilössä kylmässä hallissa, ja tänä talvena ongelmaksi muodostui siellä kosteus, joka pukkasi veneen sisälle asti todella pahasti. Kyseisen hallin ilmastointikone puhaltaa ulkoilmaa halliin...

Mustasaaren salmi Oulussa samana aamuna, kun Celinda nousi vedestä Celinda on nyt päässyt halliin levähtämään. Tänä syksynä kuivalle maalle nostettaessa nähtiin Celindan pohjassa näkkiä enempi kuin aikaisempina vuosina, mutta toki Celinda etelän vesillä koko kesän viettikin. Kaikki pakolliset syystyöt on nyt tehty, ja teak-kansikin sai Boracol-kerroksen pintaansa hometta estämään. Yhteen huoneeseen patjat ja sohvan pehmusteet... Kotona on tavaraa siirrelty varastotiloihin, ja patjoja on puhdistettu imuroiden ja otsonoiden. Spiirapuomikin, jota Celindassa ei vielä ole ollut, tulla tupsahti jo Ruotsista meille ensi kesää odottamaan. Jännä päästä kokeilemaan, miten fokka pysyy myötätuulessa virsikirjavirityksessä levällään. Luulenpa, ettei tarvitse jatkossa ohjailla niin kieli keskellä suuta! Postia Seldeniltä: spiirapuomi Kotona, siis tässä fyysisessä talossa, jossa maakrapuna nyt joudun elämään, on ollut aika lukea niin faktaa kuin fiktiota. Romaaneista kesän aikana jäi mieleen erityise...

Tänäkin kesänä alta mahduttiin, Raippaluodon silta Jos emme vielä Kristiinankaupungista saaneet Vuoden turistit -titteliä, viimeistään Kaskisista sen ansaitsemme! Kyseessä on Wikipedian tietojen mukaan väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki, ja pinta-alaltaankin se on toiseksi pienin kunta. Täälläkin meillä vierähti kuusi yötä tuulten pitäessä meitä kaupungissa hieman pidempään kuin oli tarkoitus. Mutta mikäpäs siinä, oikein idyllinen paikka. Mainostettakoon tässä mm. sataman vieressä olevaa mukavaa ravintolaa, Sinistä hetkeä, jossa kävimme syömässä mieluisten viikonloppuvieraidemme kanssa  –  kiva kun kävitte Annika ja Matias! Hyvää savukalaakin on Kaskisissa usein tarjolla Käsityöläisyys paikkakunnalla selkeästi korostuu. Voin lämpimästi suositella ohikulkijoitakin piipahtamaan Anne Bärnlundin kotona (Raatihuoneenkatu 75A) sijaitsevassa putiikissa. Itse kävin siellä parina päivänä ostoksilla, ja Annella oli aikaa jutella niitä näitä kummallakin kerralla. Verkkaisuus oli tässä ...