Celinda seilailee

Vihdoinkin, kesä on täällä taas. Ensimmäinen purjehdusreissu viikonloppuna suuntautui tietenkin Röyttään. Perjantaina saimme uuden keulapurjeen paikalleen, ja hyvältä näyttää. Moninaisten vaiheiden jälkeen purje tuli Tanskasta lopulta Kempeleeseen, mutta Elvström unohti laittaa pakettiin latat mukaan. Niitä kun sitten odoteltiin aikamme jälkilähetyksenä, jumittuivat latat Tanskan postiin. Muutaman viestin asia jälleen vaati, mutta lopulta Elvström lähetti uuden paketin tulemaan. Ja sitten koitti ilonpäivä, jolloin parin tunnin välein ovikello soi: kotiimme tuotiin kaksi pakettia lattoja! Onpahan nyt sitten varalatatkin. Röytän luontopolulla ja OM:n majan ympärillä kävi melkoinen sirkutus, ja nyt oli oikea hetki kokeilla Muuttolintujen kevät -sovellusta. Kovin monen linnun ääntä en tunnista, mutta nytpä opin erottamaan mm. pajulinnun mollilaulelun peipposen duurista. Ja sitäkään en tiennyt, että talitintti osaa muutakin kuin /ti-ti-tyy/:n! Sorsien äänistä tykkään eniten Riki Sorsan rasp...

  Uusi genoa on valmiina hyvissä ajoin ennen Celindan vesillelaskua – kiitos Elvströmin ompelijoiden! Latat jäi Tanskaan, mutta jospa ne joutuis.... Talvilomaviikolla Harrikin harrasti ompelua tehden meille meripunkkaa, jotta myös pidemmät legit menisivät jatkossa helpommin kuin viime kesänä. Tuolloin univuoroilla nukuimme keulassa, ja sehän ei aallokossa todellakaan aina levolta tuntunut. Monta muutakin uutta asiaa ensi kesäksi Celinda jälleen saa: mm. pari uutta aurinkopaneelia sekä pilssiveden hälyttimen, jota kippari lähti asentelemaan jo toisena pääsiäispäivänä. Pääsiäistä edeltävä viikko kului upeassa kevätsäässä hiihtäen Saariselällä, mutta nyt sukset naulaan – ja kuukauden päästä Celinda on jo vedessä! Pääsiäiskuru Urkkipuistossa pitkäperjantaina Tunturilla ja ulkomeren saaressa ihminen kyllä tuntee paikkansa maailmassa. Samoin tietenkin avomerellä seilatessa mittasuhteet ovat kohdillaan. Ja kun tulee tuuli, joka pakottaa olemaan useamman vuorokauden samassa satamassa. Sill...

  Syyspurjehdusta        Tässä toissa viikonlopun seilaustilanteessa päänsisäinen jukeboxini alkoi soittaa inhoamaani biisiä ”Vielä on kesää jäljellä…”. Nooh, ei enää niin kesäinen meininki ollut, mutta hyvällä vaatetuksella purjehdus oli edelleen kuitenkin erittäin nautinnollista. Huikeisiin nopeuksiin on Celinda-rouva meitä syksyn tuulissa saattanut, ja viimeisellä reissulla pidemmän tovin saimme pitää jopa yli kahdeksan solmun vauhtia, ja yli seitsemän solmua koko matkan Oulusta Maijanleton poijuun. Ihan ennätysvauhteja siis meille. Ensi kesäksi tilaamme uuden genuan, joten ans kattoo sitten! kuva kirjasta Ajatuksia aamuun   Otin riskin ja ryhdyin tänä syksynä kokonaan yksityiseksi ammatinharjoittajaksi. Onneksi olen pyristellyt teknologisen kehityksen mukana siinä määrin, että uudet jutut eivät hirvitä, ja teen nyt työkseni lähes yksinomaan etäkuntoutusta. Tämä on mahdollistanut liikkuvamman elämäntavan, ja töitä voi tehdä mistä vain, kunhan nettiy...

Kesäloma tuli siis vietettyä Ahvenanmaan ja Turun saaristoissa. Turusta, Ruissalon telakalta, kippari seilasi Celindan yksin Uuteenkaupunkiin, josta minä viikon maakrapuelämän jälkeen hyppäsin kyytiin. Matka Ukista ylöspäin eteni seuraavin pysähdyksin: Kuusiston saari Uudenkaupungin edustalla, Mikkelinsaaret, Mässkär, Tankar, Hailuoto, Oulu. Mieleen jäävä kokemus matkalla pohjoiseen oli 1,5 vuorokauden purjehdus Kuusiston saaren eteläpuolelta, jossa olimme yön ankkurissa, suoraan Vaasan pohjoispuolelle Mikkelinsaarille. Seilasimme enimmäkseen myötätuulessa virsikirjalla ja saimme kokea myös öisen kuutamopurjehduksen. Yöpurjehdus matkalla Mikkelinsaarille Oli ihana viettää aikaa Mässkärissä ja Tankarissa keskellä viikkoa sesongin ulkopuolella. Ah, niin rauhallista ja kaunista. Mässkärissä ehdin käydä poimimassa myös mustikkapiirakkamarjat. Mustikoita olikin tänä kesänä paljon, piirakkamarjat sai poimittua ihan paikoillaan kyykkien. Mässkär Tankarin saunan löylyt olivat leppoisat, ja täm...

Ahvenanmaan ja Turun saaristot ovat tulleet tämän kesän aikana aika tutuiksi, kun nyt yli kuukauden ajan täällä olemme pyörineet. Olemme nähneet upeita saaria, uskomattoman kaunista luontoa ja jopa erittäin harvinaisia kasvilajeja. Historiallisiin paikkoihin olemme myös saaneet tutustua. Ahvenanmaan saaristo on aivan erityislaatuinen alue Suomessa, ja se kokonaisuudessaan on painunut mieleeni tietynlaisena sielunmaisemana niinä kesinä, kun olen saanut siellä purjehtia. Paljon karuja luotoja sekä kalliota ja kalliota loputtomiin. Turun saaristo on upea, totta kai, mutta purjehtiessa tulee itselleni liikaa mielikuva järvimaisemasta. Toki tuulta tännekin yltää, ja itse asiassa kovimmat puhurit olemme tällä reissulla kokeneet Airistolla. Saaret pyörittävät tuulta ikävästi, ja on vaikea ennakoida tuulen suuntia; yhtäkkiä saari vie tuulen kokonaan tai tuleekin yllättävä imu seuraavasta salmesta. 🐋🐋🐋🐋🐋🐋🐋 Kolme aivan erityistä saarta (tai saariryhmää) haluan mainita reissultamme: Jungfr...

Östra Djupvikenistä purjehdimme 4.7. itään Nötvikeniin, joka on syvä, vuonomainen lahti. Hiljainen rauhallinen paikka ankkuroitua. Kahden yön jälkeen seilasimme takaisin länttä kohti Ahvenanmaan pohjoisrannikkoa pitkin ja jälleen ankkuroiduimme uuteen lahteen: Djupvikeniin.  Tämä on e rittäin kaunis lahti, josta lähtee noin 5 km pitkä luontopolku Getabergeniä kierrellen. Kannattaa todellakin tutustua tähän maisemaltaan vaihtelevaan polkuun: kallioita, luolia, suota, korkeuseroa... Ja lounaspaikkakin löytyy matkan varrelta (autoilijoiden lähtöpiste kyseiselle reitille). 7.7. purjehdimme Dånövikeniin, joka on kesämökkien ympäröimä matala lahti. Siitä 8.7. matka jatkui pääsaaren läntisimpään kolkkaan Eckerön Käringsundin vierassatamaan, josta löytyy kaikki mahdolliset ihmisen tarvitsemat palvelut. 10.7. genaakkerilla vauhdikkaasti purjehtien suuntasimme kohti Maarianhaminaa, joskin jäimme vielä yhdeksi yöksi lähistölle ankkuriin Stora Stegskärin pohjoispuolelle. Maarianhaminan Länsisa...

Kokkolassa teimme viime viikolla vielä nelipäiväisen työviikon. Olen vuosien saatossa tehnyt töitä sen eteen, että saisin työelämässä enemmän vapautta päättää työajoistani ja myös työn määrästä. Vähitellen olen päässyt siihen pisteeseen, että olen jo vallan tyytyväinen elämääni. Tämäkin työviikko oli oivallinen esimerkki tästä: vaikka töitä tuli tehtyä hyvinkin tehokkaasti, tuntui se vähemmän työltä, kun pystyi samalla elämään kompaktia vene-elämää.  Keskipohjanmaan toimittaja kävi näppäisemässä meistä kuvan juttuun, jossa esiteltiin kokkolalaisten lomasuunnitelmia. Yhä useammin näkee artikkeleja ja tekstejä, joissa ympäristömme ja yhteiskuntamme luomia itsestäänselvyyksiä on alettu ravistella. Itselläni viikoittaisen työajan lyhentäminen on antanut kummasti väljyyttä elämään. Lisäksi se, että voin tehdä työtä eri paikoista, on ollut tärkeä tavoite. Toisaalta, ehkäpä juuri näistä syistä, nykyään olen pystynyt tekemään työtäni keskittyneemmin ja paneutuen huolellisemmin asiakkaide...