Celinda seilailee

  Matkalla Hailuodon Marjaniemeen horisontti näytti tältä vuoden pisimpänä päivänä klo 22 Edellisen kirjoitukseni jälkeen älylaitteiden hyötyjä ja haittoja on tullut edelleen mietittyä, ja samaa teemaahan toki käsitellään eri medioissakin hyvin aktiivisesti. Oivallisesti pohti älylaitteiden vaikutusta aivoillemme psykologi Sari Valavuori, jota oli haastateltu Kodin Kuvalehteen (13/2023). Valavuoren kuminauhavertaus aivoista oli hyvin kuvaava: ”Kun kuminauhaa pelkästään venyttää ääriasentoon, se ei lopulta enää palaudu alkuperäiseen muotoonsa.” Aika hurjaa kyllä on, jos jo lapset ja nuoret joutuvat tuohon jamaan katsellessaan ja selatessaan nopeatempoista videomateriaalia tuntitolkulla päivittäin! Psykologi suositteli aivojen lepuuttamiseen esimerkiksi horisonttiin katselua; tätä todellakin aion harrastaa koko kesän! Nyt pitkälle purjehdusreissulle lähdimme pari päivää ennen juhannusta, vuoden pisimpänä päivänä. Lokikirja Lokikirjaa kirjoittelen ainoastaan näillä pitkillä purjehduks...

  Kippari mastossa Kippari hinattiin toissa viikonloppuna tutkan sähköjä kunnostamaan, ja viaksi selvisi kosketusvika liittimessä. Eiköhän nyt Celindan laitteisto ole valmis kesän pidemmillekin reissuille. Tämä kesä on alkanut sään puolesta todella koleissa merkeissä. Neljä viikonloppua, vähän pidennettynäkin, Celinda on jo viettänyt merellä: Iin Röytän saaressa niistä kolme, ja neljäs Hailuodon Marjaniemessä. Pari viikkoa sitten meillä oli mukana lapsiakin, ja voi sitä iloa, kun kummipoika sai uudella virvelillään heti ensimmäisellä heitolla ison hauen. Oli mukava viettää aikaa lasten kanssa, ja pääsinpä vielä toukokuun viimeisellä viikolla ekaluokkalaisen mukana kevätkirkkoonkin Suvivirttä laulamaan. Suvivirsi Oulujoen kirkossa Ajat muuttuvat, eikä aina positiiviseen suuntaan, ja tällä tarkoitan nyt nykyihmisten riippuvuutta puhelimista. Nykyään lasten vapaa-aika isolta osin menee ”olemalla puhelimella”, joten onhan se jotenkin kummallista, jos se kiinnostavuudessaan vie huomio...

Vihdoinkin, kesä on täällä taas. Ensimmäinen purjehdusreissu viikonloppuna suuntautui tietenkin Röyttään. Perjantaina saimme uuden keulapurjeen paikalleen, ja hyvältä näyttää. Moninaisten vaiheiden jälkeen purje tuli Tanskasta lopulta Kempeleeseen, mutta Elvström unohti laittaa pakettiin latat mukaan. Niitä kun sitten odoteltiin aikamme jälkilähetyksenä, jumittuivat latat Tanskan postiin. Muutaman viestin asia jälleen vaati, mutta lopulta Elvström lähetti uuden paketin tulemaan. Ja sitten koitti ilonpäivä, jolloin parin tunnin välein ovikello soi: kotiimme tuotiin kaksi pakettia lattoja! Onpahan nyt sitten varalatatkin. Röytän luontopolulla ja OM:n majan ympärillä kävi melkoinen sirkutus, ja nyt oli oikea hetki kokeilla Muuttolintujen kevät -sovellusta. Kovin monen linnun ääntä en tunnista, mutta nytpä opin erottamaan mm. pajulinnun mollilaulelun peipposen duurista. Ja sitäkään en tiennyt, että talitintti osaa muutakin kuin /ti-ti-tyy/:n! Sorsien äänistä tykkään eniten Riki Sorsan rasp...

  Uusi genoa on valmiina hyvissä ajoin ennen Celindan vesillelaskua – kiitos Elvströmin ompelijoiden! Latat jäi Tanskaan, mutta jospa ne joutuis.... Talvilomaviikolla Harrikin harrasti ompelua tehden meille meripunkkaa, jotta myös pidemmät legit menisivät jatkossa helpommin kuin viime kesänä. Tuolloin univuoroilla nukuimme keulassa, ja sehän ei aallokossa todellakaan aina levolta tuntunut. Monta muutakin uutta asiaa ensi kesäksi Celinda jälleen saa: mm. pari uutta aurinkopaneelia sekä pilssiveden hälyttimen, jota kippari lähti asentelemaan jo toisena pääsiäispäivänä. Pääsiäistä edeltävä viikko kului upeassa kevätsäässä hiihtäen Saariselällä, mutta nyt sukset naulaan – ja kuukauden päästä Celinda on jo vedessä! Pääsiäiskuru Urkkipuistossa pitkäperjantaina Tunturilla ja ulkomeren saaressa ihminen kyllä tuntee paikkansa maailmassa. Samoin tietenkin avomerellä seilatessa mittasuhteet ovat kohdillaan. Ja kun tulee tuuli, joka pakottaa olemaan useamman vuorokauden samassa satamassa. Sill...

  Syyspurjehdusta        Tässä toissa viikonlopun seilaustilanteessa päänsisäinen jukeboxini alkoi soittaa inhoamaani biisiä ”Vielä on kesää jäljellä…”. Nooh, ei enää niin kesäinen meininki ollut, mutta hyvällä vaatetuksella purjehdus oli edelleen kuitenkin erittäin nautinnollista. Huikeisiin nopeuksiin on Celinda-rouva meitä syksyn tuulissa saattanut, ja viimeisellä reissulla pidemmän tovin saimme pitää jopa yli kahdeksan solmun vauhtia, ja yli seitsemän solmua koko matkan Oulusta Maijanleton poijuun. Ihan ennätysvauhteja siis meille. Ensi kesäksi tilaamme uuden genuan, joten ans kattoo sitten! kuva kirjasta Ajatuksia aamuun   Otin riskin ja ryhdyin tänä syksynä kokonaan yksityiseksi ammatinharjoittajaksi. Onneksi olen pyristellyt teknologisen kehityksen mukana siinä määrin, että uudet jutut eivät hirvitä, ja teen nyt työkseni lähes yksinomaan etäkuntoutusta. Tämä on mahdollistanut liikkuvamman elämäntavan, ja töitä voi tehdä mistä vain, kunhan nettiy...

Kesäloma tuli siis vietettyä Ahvenanmaan ja Turun saaristoissa. Turusta, Ruissalon telakalta, kippari seilasi Celindan yksin Uuteenkaupunkiin, josta minä viikon maakrapuelämän jälkeen hyppäsin kyytiin. Matka Ukista ylöspäin eteni seuraavin pysähdyksin: Kuusiston saari Uudenkaupungin edustalla, Mikkelinsaaret, Mässkär, Tankar, Hailuoto, Oulu. Mieleen jäävä kokemus matkalla pohjoiseen oli 1,5 vuorokauden purjehdus Kuusiston saaren eteläpuolelta, jossa olimme yön ankkurissa, suoraan Vaasan pohjoispuolelle Mikkelinsaarille. Seilasimme enimmäkseen myötätuulessa virsikirjalla ja saimme kokea myös öisen kuutamopurjehduksen. Yöpurjehdus matkalla Mikkelinsaarille Oli ihana viettää aikaa Mässkärissä ja Tankarissa keskellä viikkoa sesongin ulkopuolella. Ah, niin rauhallista ja kaunista. Mässkärissä ehdin käydä poimimassa myös mustikkapiirakkamarjat. Mustikoita olikin tänä kesänä paljon, piirakkamarjat sai poimittua ihan paikoillaan kyykkien. Mässkär Tankarin saunan löylyt olivat leppoisat, ja täm...

Ahvenanmaan ja Turun saaristot ovat tulleet tämän kesän aikana aika tutuiksi, kun nyt yli kuukauden ajan täällä olemme pyörineet. Olemme nähneet upeita saaria, uskomattoman kaunista luontoa ja jopa erittäin harvinaisia kasvilajeja. Historiallisiin paikkoihin olemme myös saaneet tutustua. Ahvenanmaan saaristo on aivan erityislaatuinen alue Suomessa, ja se kokonaisuudessaan on painunut mieleeni tietynlaisena sielunmaisemana niinä kesinä, kun olen saanut siellä purjehtia. Paljon karuja luotoja sekä kalliota ja kalliota loputtomiin. Turun saaristo on upea, totta kai, mutta purjehtiessa tulee itselleni liikaa mielikuva järvimaisemasta. Toki tuulta tännekin yltää, ja itse asiassa kovimmat puhurit olemme tällä reissulla kokeneet Airistolla. Saaret pyörittävät tuulta ikävästi, ja on vaikea ennakoida tuulen suuntia; yhtäkkiä saari vie tuulen kokonaan tai tuleekin yllättävä imu seuraavasta salmesta. 🐋🐋🐋🐋🐋🐋🐋 Kolme aivan erityistä saarta (tai saariryhmää) haluan mainita reissultamme: Jungfr...