Celinda seilailee

"Harmaa on hyvä väri" laulelee Ismo Alanko . Kuva otettu Oulusta löytyvältä luonnonsuojelualueelta, Kalimeenkierroksella 31.10. Nyt on aikaa istahtaa takkatulen ääreen. Nojatuolissani muistelen viime kesää ja suunnittelen mielessäni jo tulevia seikkailuja. Olemme nyt useana kesänä pyörineet Ahvenanmaan saaristossa. Onhan se upeaa seutua seilata, ja viime kesänäkin sahailimme vain edestakaisin ilman sen suurempaa päämäärää. Kävimme välillä Turussa ja Turun saaristossa palaten sitten uudestaan Ahvenanmaan puolelle. Edestakaisin Turun ja Ahvenanmaan saaristoissa Hesarissa oli 27.10. Petja Pellin kirjoittama juttu ”Suomalaiset välttelevät jo Välimeren kesää, ja nyt matkailu muuttuu pysyvästi”. Ilmastonmuutoksen vaikutukset heijastuvat nyt matkailuun, ja ei todellakaan riitä enää ihmettely, että Välimeren alueen rannoilla eroosio kiihtyy, kun jäätiköt sulavat ja merivesi nousee. Turhaan ei ehkä kannattaisi enää etelään lennellä, ja hienoja lomia voi kyllä viettää täällä lähem...

Let it snow! Let it snow! Let it snow! Matka Turun saaristosta pohjoiseen kulki Pähkinäisten (Naantaliin kuuluva saari) kautta Vaasaan. Pähkinäisistä seilasimme noin 35 tunnin legin tuttuun Bergön lahteen Vaasan kaupungin eteläpuolelle. Juuri ennen perille pääsyä kannelle alkoi sataa lunta – kyllä, heinäkuun viimeisinä päivinä! Yön yli nukuttuamme siirryimme Raippaluodon satamaan, josta sitten erittäin vauhdikas purjehdus Monäsiin turkistarhojen lemuja haistelemaan. Pikku kävelylenkki tehtiin kylässä, mutta eipä täältä löytynyt kuin tanssilava. Kyläkauppakin oli lopetettu. Onneksi satamasta sai kuitenkin itsepalveluperiaatteella ostaa jätskiä, joten sikäli mahtava kylämeininki täällä on.  Kun aika on... Monäsistä matka jatkui Pietarsaaren Mässkäriin, josta kuitenkin tuli yöllä hälytys kotiin: äitini oli saanut aivoverenvuodon, joten minun piti järjestää itseni Pännäisten asemalle ja tulla kiireesti kotiin. Kahden vuorokauden kuluttua äiti nukkui pois, 93-vuotiaana. Syksyn antimia...

Ennen kuin Celindan keula lähti takaisin kohti pohjoista, vietimme Turun alueella useita päiviä. Seilin saaressa piipahdimme, jälleen kerran; myös Raision satamassa piti jälleen käydä yksi yö nukkumassa, koska Turun Ruissalon Telakka -marinaan ei mahtunut jokavuotisen puuvenetapahtuman vuoksi. Raision satama on aivan hyvä ja edullinen paikka yöpyä, ja joka vuosi siellä saa ihastella maailman suurimpien risteilyalusten valmistumista. Raision sataman kyljessä on erittäin houkutteleva uimaranta baareineen: Playa del Raisio!! Turku tarjosi sitten miehistölle ja myös Celindan vieraille mukavaa kaupunkielämää. Kesän kohokohta oli ehdottomasti The Waylers Bandin keikka Logomon kesäterassilla. Tällä Bob Marley -pläjäyksellä (ilman alkuperäisjäseniä tietenkin) ihminen jaksaa taas kuin uudestisyntyneenä pitkän talven yli seuraavaan kesään. Waiting in Vain nykyisen The Wailers -kokoonpanon esittämänä  (bändi käyttää myös nimitystä The Wailers Band erotuksena alkuperäisestä Bob Marley and ...

Tunnhamnin polulla Meillä on ollut useita vuosia kutsu tulla käymään Tunnhamnissa serkkuni mökillä. Hän purjehtikin aikoinaan paljon ja tunsi nämä kuviot. Serkkuni menehtyi muutama kuukausi sitten, ja valitettavasti nyt vasta Tunnhamniin pääsimme tutustumaan. Luontopolun varrelta kuitenkin helposti löysimme hänen erittäin kauniilla paikalla olevan mökkinsä.  Tunnhamnissa asuu Wikipedian mukaan vakituisesti seitsemän ihmistä, jotka kaikki ovat samaa sukua. Täällä oli ihanasti tarjolla heidän toimestaan savukalaa, tuoreita munkkeja ja sämpylöitä, lampaanvillasta tehtyjä käsitöitä ym.  –   mukava maalaismeininki, joka tänne saaristoon sopii mainiosti. Utö oli tänäkin kesänä yhtä ihana kuin ennenkin. Voisin todellakin kuvitella asuvani täällä! Kaupassa kuultiin, että syksyllä olisi kouluun tulossa seitsemän oppilasta ja myös varhaiskasvatuksen puolella olisi aloittamassa seitsemän lasta. Kuulostaa oikein hyvältä Utön tulevaisuus, vaikka joka syksy täällä saadaankin jännittää,...

Airisto Marina Turun alueella pyöriessä pysähdyimme uuteen paikkaan, Airisto Marinan vierasvenesatamaan. Täällä oli erittäin hyvin tilaa, hyvät aisapaikat (myös 8 metrisiä riittävästi), polttoainejakelu, septityhjennys, sauna upealla maisemalla jne. jne. Ihmettelimme, miten siellä olikin niin hyvin tilaa, kun kuitenkin Airistolla ollaan. Useammasta suunnasta kuulimme, että paikalla on jostakin syystä hieman negatiivinen maine, mutta tämä ilmeisesti on jotakin vanhaa perua. Me emme nyt kyllä voineet moittia yhtään mitään. Iso plussa oli myös espanjalaisten rannassa pitämä ravintola Marieta Airisto, jossa pääsi vähän niin kuin välimerelliseen tunnelmaan. Kävimme siellä syömässä kahtena iltana erittäin herkulliset tapakset, ja pelkästään niiden vuoksi menisin tähän satamaan uudestaan vaikkapa jo tänään! Marieta Airisto -ravintolassa on myös mukavasti erilaisia ohjelmallisia iltamia: karaokea, esiintyjiä, juhannuskokko jne. Isommat veneet mahtuvat hyvin sivukiinnitykseen Airisto Marinass...

Kippari on nyt lomalla. Elän nyt konkreettisesti osana luontoa: toissapäivänä istahdin Ingersholman saaressa (Södholmin ankkuripaikassa) kalliolle, ja yht´äkkiä huomasin hirven töllöttävän minua suoraan silmiin noin 50 metrin päässä. Kumpikin olimme hiljaa ja katselimme toisiamme. Sitä edellisenä päivänä lähdimme kipparin kanssa kumiveneeseen Celindan ollessa ankkurissa, ja pieni käärme ui juuri silloin Celindan ohi – sellaistakaan en ennen ole nähnyt. Merikotkia on nyt liidellyt jo useammankin saaren yläpuolella, ja tietenkin on näkynyt silkkiuikkuja, joutsenia ja paljon muita lintuja, joita valitettavasti en tunne. Långskärin luonnonsatamassa on kaksi lahtea. Ankkuroimme itsemme itäiseen lahteen; läntinen on kiva laguuni, jossa voi kiinnittäytyä suoraan kallioon. Tämä kuva on läntisestä lahdesta kohti itäistä lahtea. Eeva Kilven kuolema nosti itselleni mieleen hänen tekstinsä, joihin olen tutustunut kunnolla vasta viimeisen parin vuoden aikana. Erityisesti tämä ”kohtaus” Naisen päivä...

Väylä Lootholman satamaan on erittäin kapea Lootholman avokonttorimme - viimeiset työpäivät tässä ennen lomaa Juhannuksen aatonaattona, torstaina 18.6., Celinda irrotti köydet Oulun Johteenpookissa ja suuntasi kohti etelää. Yötä päivää seilattiin vuorovedoin, mutta Vaasan korkeudella stopattiin Raippaluodon sillan kupeeseen pitämään tuulia ja levähtämään. Vuorokauden pysähdys tässä, minkä jälkeen matka jatkui edelleen vuorovedoin Kustaviin saakka. Heitimme maanantai-iltana (22.6.) ankkurin tuttuun lahteen pariksi yöksi, minkä jälkeen siirryimme Lootholmin kauniiseen satamaan. Tässä on todella kaunis satama ja upeat palvelut! Celindan meripunkat Ilman näitä olisi yöllinen vuoroseilaus kahdestaan purjehdittaessa hankalaa. Neljän vuorokauden siirtymä Oulusta Turun korkeudelle verotti voimia. Kahdestaan matkaa tehtäessä univelkaa tulee väistämättä, ja rehellisesti sanoen useamman päivän tämä reissu kehossa tuntui. Toki on muistettava sekin, etten vielä ollut lomalla, vaan tiistaista pe...

Toukokuun lopussa Perämerellä ei olosuhteet ole kuin Välimerellä Testipurjehduksella Maijanlettoon ja Röyttään totesimme, että hyvin Celinda toimii. Kippari on asentanut täksi kesäksi uuden autopilotin, ja sekin saatiin toisena seilauspäivänä toimimaan. Maijanlettoon kryssittäessä pohdittiin, mikä mahtaa olla vikana, kun ko. ohjelmaa ei laitteista löydy. Mutta PLING: yht’äkkiä asentajalla välähti, että sulake on unohtunut laittaa paikalleen; tämäpä ratkaisi kaiken, ja sen jälkeen ei ollutkaan enää mitään ongelmaa.  Helppokäyttöisiä ovat muuten nämä nykylaitteet verrattuna vanhempaan teknologiaan. Meillä on tässä B & G -autopilotin yläpuolella vielä vanha karttaplotteri, joka tullaan vaihtamaan seuraavaksi kesäksi. Toinen purjehdusreissu suuntautui – jälleen Maijanleton kautta – Hailuodon Marjaniemeen. Tänne seilaus vaatii jo muutaman tunnin enemmän aikaa, ja fiilinki lähestyy asteittain enemmän avomeripurjehdusta. Nytpä kaikki ei ihan toiminutkaan: GPS-paikannus katosi plotte...

Kevät on näyttänyt minulle jo perhosia, haikaran, töyhtöhyypät, hanhet, leskenlehdet… kohti purjehduskesää mennään nyt kovaa kyytiä. Oman purjehdusseuramme kausi lipunnostoineen avataan virallisesti satamassa 2.5., ja siellä näkyy olevan tiedossa oikein mukavaa ohjelmaakin – nuori polvi tuo selkeästi virkeyttä toimintaan! Seuramme majaa aletaan kunnostaa kesäkuun alussa. Kovin paljon en majalla nykyään itse kylläkään käy, koska suurimman osan kesästä Celinda seilaa etelän vesillä. Mutta usein kuitenkin kauden ensiseilaukset ja syksyn viimeiset purjehdukset suuntautuvat Iin Röyttään. Kuva: https://www.wsoy.fi/kirjat/naisen-paivakirja/ Eeva Kilven tuotantoon en ole juurikaan aikaisemmin perehtynyt – mitä nyt muutamia elämänfilosofiaa hienosti ymmärtäviä runoja lukuun ottamatta –, mutta nyt tartuin Naisen päiväkirjaan . Vaikka kyseessä on päiväkirjamuotoista tekstiä, huomasin heti, että on olemassa kirjailijoita ja KIRJAILIJOITA. Miten elämän yksinkertaisiakin asioita ihminen voi s...

Upeaa - ihan vaan näin kotona! Vähitellen alkaa tuntua, että jo riittäis nämä pakkaset! Säähän aina puhututtaa, mutta nyt ihmisiä ovat puhututtaneet sähkölaskut. Tokihan sähkölämmitteisissä taloissa sähkönkulutus on ollut nyt useita viikkoja pilvissä, mutta toisaalta olisi hyvä muistaa, että keskiarvo saattaa olla kuitenkin vuoden aikana hyvinkin maltillinen. Onhan meillä Suomessa kuitenkin yksi halvimmista sähköistä koko Euroopassa (ettei peräti halvin?). Syksyn ja talven aikana olen seuraillut säätilojen vaihteluja aika tarkasti: Marraskuu alkoi poikkeuksellisen lämpimänä. Useassa paikassa maassamme mitattiin 5.11. yli 10 asteen lukemia, ja esimerkiksi Kuopiossa ennätyslukemaksi saatiin peräti 11,7 astetta. Nämähän ovat purjehtijalle aivan normaaleja juhannussäitä! Aika normaalia alkaa nyt olla se, että uutiset kertovat säästä puhuttaessa ”ennätyksistä” ja ”mittaushistorian korkeimmista lukemista”. Järkyttävää oli myös seurata Jamaikalle iskeneen hirmumyrsky-Melissan liikkeitä ja...

Onhan ollutkin todella kylmä tammikuu, mutta niin kaunista! Kalimeenkierroksella suloista solinaa (Oulun alueen luontopolut) https://www.luontoon.fi/fi/kohteet/sanginjoki Olipas mukava päästä parin vuoden tauon jälkeen fiilistelemään venemessuille Helsinkiin. Pieni kurkahdus kesään siis näiden kovien pakkasten keskellä! Eniten nautin Juho Karhun esityksestä luoteisväylän olosuhteisiin liittyen, ja Panacean kippari Tuomo Meretniemen suunnitelmia oli myös nautinnollista kuunnella. Kävin myös tutustumassa uuteen Hallberg-Rassy 370:een, joka sattui vielä olemaan sarjanumeroltaan 1 ja vieläpä itse Magnus Rassyn omistama. Lopputulema oli, että eipä tarvitse Celindaa vaihtaa 😂😂 Magnus Rassy ja Andraz Mihelin lavalla aiheena  The future of cruising sailboat design and development?   Sitten ihan arkisiin asioihin: Viime viikkoina olen joutunut pähkäilemään kovasti yhteiskuntamme palvelujen saatavuutta, erityisesti vanhemman väestön näkökulmasta. Omien vanhempieni asioita hoitaessa on...

Tästä paikasta, Portugalin länsirannikolta, lähdettiin päivän "vaellusreissulle" klo 11.30...  ...ja palatessamme takaisin klo 16.20 maisema oli hivenen erilainen! Portugalin-reissun yksi suurimmista opeista oli tutustua käytännössä vuorovesi-ilmiöön. Tästä intoutuneena aloin kyllä perehtyä asiaan myös teoriassa, ja kyllähän Perämeren tytölle tässä riittää ihmeteltävää. Noin 12 tunnin välein on matalan veden aika, ja samoin noin 12 tunnin välein on korkean veden aika. Luode eli laskuvesi Vila Nova de Milfontesin jokisuistossa Vuoksi eli nousuvesi  Vila Nova de Milfontesin jokisuistossa Lokakuu on jo loppupuolella, ja Celinda on kotihallissa Oulussa. Teak-kansi ja muut puuosat on hoidettu Boracolilla, minkä pitäisi auttaa ehkäisemään levien ja homeiden kasvua. Ainakin tähän asti kansi on pysynyt hyvässä kunnossa, kun sen on pitänyt puhtaana ja talviteloille laiton yhteydessä on levitetty puhtaalle pinnalle tuo em. Boracol. Kotona Kempeleessäkin on riittänyt huollettavaa:...